lauantai 16. elokuuta 2008

Masentaa...

Ilma on sateinen ja kylmä.
Kyyhötän vain kotona.
Sosiaalinen elämäni on nollassa.
Rakasta Miestäni on ikävä:(
Arki tökkii jo nyt, 10 päivän Suomessa olon jälkeen.

Jos olisimme Turkissa...

Aurinko paistaisi ja lämpöä riittäisi.
Olisimme todennäköisesti uimassa.
Keskustelisin henkeviä ystävieni kanssa.
Rakas Mieheni olisi vierelläni.
Arjessa olisi mukavia vaihteluita, enkä istuisi koneella tunti kaupalla niin kuin nyt...

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi palasitte? Eikö elämä olisi onnistunut Turkissa vaikka vuokralla tms. kunnes olisitte pystyneet palaamaan taloonne? Ajattelin vain, kun tunnut rakastavan Turkkia, niin miksi kärvistellä täällä?

finkinja kirjoitti...

On se vaan vaikeaa elää erillään, tiedän sen kun sekin on koettu.
Yritä pärjätä ja ajattele niitä hetkiä kun olette taas yhdessä:)

ebrufin kirjoitti...

Toivottasti paasette miehen kanssa yhteen pian...kurjaa tuo erossa olo...ja viela kurjempaa Suomessa oleminen, jos kaipaat tanne...

Iyi hafta sonular!

Elo kirjoitti...

joo kamala keli taalla. mina janistan ja lahden ensi perjantaina takaisin. sittenpahan paasen viela uimaan loman aikana. 15kk odotin kunnon kesalomia ja tallainen saa..... miekii nokotan kotona. laitoin vihreata teeta, menen saunomaan ja juoruan kavereiden kanssa puhelimessa loylyjen keskelta. tsemppia.

Leyla kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista:)
"Anonyymille", palasimme toistaiseksi, sillä Turkissa pienillä tuloilla kahden lapsen kanssa ei ole helppoa ja jos olisimme menneet vuokralle niistä pienistä tuloista olisi lohjennut vielä melkoinen pala.
Lisäksi tuli tehtyä vielä velkaa Suomeen, joten...joka tapauksessa parempi näin, vaikka näin aluksi vaikeaa onkin!

Miehen kanssa juttelin hetki sitten ja sanoi tulevansa ehkä jo viikon päästa tänne:) Ihanaa!

Anonyymi kirjoitti...

kiva että näette miehen kanssa piakkoin.Kiva blogi sulla ja päivittäin seuraan vaikka en aina kommentoi

Leyla kirjoitti...

Kiitos Ekku:)

Anonyymi kirjoitti...

Koita jaksaa... tiedän, että erossa olo on vaikeaa - mehän olemme nyt lapsen kanssa koko kesän Suomessa olleet ja mies kotona odottamassa...Onneksi viikko enää jäljellä sateessa mökötystä.

Ihanaa, jos rakkaasi pian teidän seuraanne pääsee liittymään. Halit, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu :))

Leyla kirjoitti...

Kiitos Lotta!
Hyvää loppulomaa teille ja iloista jälleennäkemistä miehesi kanssa toivottelen;)