Kiiretta pitaa!

Pakkailua, pakkailua! Sita olen nyt muutamana paivana tehnyt. Huomenna muutamme pois ja vuokralaiset sisaan.
Minne menemme on viela epaselvaa:(
Vaihtoehtoina Uusi talo, Kuşadası ja Suomi...
Mina kallistun toistaiseksi Kuşadasın puoleen, mutta saa nahda.

Blogi siis hiljenee toistaiseksi ennen kuin on edes kunnolla alkanutkaan. Sinne minne menemmekaan ei ole viela internet -yhteytta (paitsi Suomessa).
Olen iloinen siita, etta blogissani on kaynyt niinkin paljon lukijoita maailman ympari, vaikka vasta olen aloittanut! Kiitos siita:) Se kannustaa jatkamaan!

Hyvaa kesan jatkoa kaikille!

Muutto edessa:(

Rakas kotimme

İhan siis taloudellisista syista annoimme ihanan, rakkaan kotimme vuokralle, silla Turkissa elamamme ei ole alkanut ihan ilman mutkia ja asiat eivat ole menneet suunnitelmiemme mukaan:(

Vuokralaisten pitaisi muuttaa jo ensi viikolla!!! Enka juurikaan ole pakannut mitaan! On niin paha mieli, etta en vaan saa itseani pakkaamaan. Emme tosin kauas muuta, puolisen kilometria pellolle pain, jossa uusi, myytavaksi tarkoitettu ja hieman viela keskenerainen talomme sijaitsee. Syy, miksi emme tata uutta taloa vuokralle antaneet on, kun emme sita kokonaan itse omista. Sen vuokralle antaminen ei kohentaisi taloudellista tilannettamme juurikaan.

No kaikkeen tottuu. Kun Uudessa kodissa saa piha-alueen lapsiystavallisemmaksi ja jos kaupunki viela vetaisi sinne kunnon tiet, niin siella asuminen voi olla jo ihan mukavaa... nyt varmaankin ensiksi asumme Kuşadasissa, etta talo saadaan asumiskuntoon... Koulujen alkaessa viimeistaan muuttaisimme uuteen.

Mies jopa valayttelee ajatuksia Suomeen takaisin muutosta -ei lopullisesti, mutta vuodeksi, jossa ei mielestani ole mitaan jarkea ja "tappelen" vastaan "kynsin ja hampain"... Pojan koulu alkaa ja asuinpaikka on valittava mielestani nyt. Ei voi joka vuosi vaihtaa asuinpaikkaa ja sitten ei ole juuria missaan! Toisaalta taas osoitteemme on viela Suomessa, molempien työpaikka valmiina ja Pojankin kaiken varalta kouluun ilmoitin, mutta silti on paljon asioita, minka takia ei ole jarkea vuodeksi lahtea takaisin, kun loppujen lopuksi tulemme asumaan Turkissa! Hieman sekavaako? Elama on...

İhanan Viileata!

Eilen iltapaivalla kummastelin taivasta, jossa nakyi pilvia!

Heinakuun puolessa valissa on yleensa tuskaisen kuuma. Nyt vilpoinen, navakka tuuli sai meidat pihalle jo klo 17 aikaan. Lapset ajelivat pyörilla ja juoksentelivat pihalla. Mies maalasi uusia parvekkekaiteita ja mina seurailin lapsia ym.

İllan suussa ystavani tuli ja lahdimme lasten kanssa puistoon kavelylle ja leikkipaikkaan. Juorusimme pitkasta aikaa (emme ole nahneet muutamaan viikkoon) oikein kunnolla viime ajan tapahtumista, miehistamme (ovat todella saman luonteisia) ym. lasten pomppiessa pomppulassa ja laskiessa liukumaessa. Oli oikein rentouttavaa! Tuuli oli viilea ja ystavani paleli jopa hiukan! Jatskia ostaessamme myyja varoitti ettei lapset nyt vain tulisi kipeiksi (mehujaata halusivat), johon mina "alışkın onlar" ovat tottuneita, vastasin;)

Yöksi suljin lasten huoneen ikkunat ja puettiin jopa Tytölle kunnon yöpaita! Makkarista suljin toisen puolen ikkunan, kun yleensa on lapiveto ja silloinkaan tuulee tuskin grammaakaan! Nukuimme kerrankin makeasti hikoilematta ja jopa peittoa hamuilin paalle.

Tanaan jatkuu vilpoisuus ja taidankin kohta lahtea torille kiertelemaan, kun kerrankin ei ole kuuma:)

Sijaintimme

Kuvassa İzmirin kuuluisa "saat kulesi" eli kellotorni

İzmir on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki. Asukkaita on tienvarsitaulun mukaan n. 2,3 miljoonaa. İzmir sijaitsee lansi-Turkissa Egeanmeren rannikolla.

Nakyma Torbalista, lahipuistostamme

Me asumme Torbalissa, vilkkaassa pikkukaupungissa n. 45 km etelaan İzmirin keskustasta. Lentokentalle ajamme puolessa tunnissa ja Kuşadası'in n. 45 minuutissa. Lahella on siis niin İzmirin mahtavat ostosparatiisit kuin Kuşadasin vilkas lomakaupunki ja kivat uimarannat. İtse asiassa usein karkaammekin kuumuutta Kuşadasin loma-asuntoomme, jossa merituuli vilvoittaa mukavasti. Nakyma Kuşadasin kodistamme

Taustaa

Muutimme İzmiriin reilu 4 kuukautta sitten. Sopeutuminen ei ole ollut vaikeaa, silla olemme joka vuosi viettaneet pitkia lomia taalla. Kun olin aitiyslomalla, olimme taalla jopa 5,5 kuukautta Pojan ollessa vauva. Kun Tyttö syntyi, tulimme 3 kuukaudeksi. Pojalle oli syntynyt tanne jopa pieni kaveripiiri nailla lomillamme.
İtse taas olen asunut naimisiin mennessamme taalla lahes 2 vuotta. Puhun turkkia, minulla on ystavia ja sukulaisia ja olen aina tuntenut olevani kuin kotonani Turkissa.

Turkkiin muuttoa mietimme jo silloin, kun muutimme Turkista Suomeen(vuonna -98)! Suunnittelemamme 4 vuotta Suomessa venyi 10 vuodeksi erilaisista syista! Nyt Poika aloittaa koulun syksylla ja mietimme, etta nyt tai ei koskaan! Valitsimme Turkin!
Ai Miksikö?
-Viihdymme koko perhe mainiosti Turkissa
-Mieheni ei viihtynyt Suomessa
-Rakastan lampöa, aurinkoa, merta (olen vilukissa)
-Olemme sijoittaneet tanne tulevaisuutta varten
-Olemme onnellisempia Turkissa

İtse asiassa onnellisuus on se tarkein syy, koska se on mielestani elaman tarkeimpia asioita. Jos olemme onnellisempia Turkissa, miksi emme sitten elaisi siella! Eli taalla:)

Eparöintia...

Mietin aikani, ennen kuin aloitin oman blogini. Talla hetkella uusia "Turkki" -blogeja on aika paljon ja mietinkin löytyykö niille kaikille lukijoita? Toisaalta taas kirjoittaminen ja blogaaminen voisi olla kiva harrastus ja "vuodatus" -paikka...
Lisaksi mietin, etta onko minulla tarpeeksi kirjoitettavaa ja osaanko kirjoittaa asioista tarpeeksi kiinnostavasti. Meidan perheen kirjoituslahjat omaa naet rakas siskoni paremmin.
(handan.vuodatus.net)

En tieda kuinka usein paasen/jaksan paivittaa blogiani, mutta haluan nyt kuitenkin "harrastella" aikani ja katsoa paasenkö vauhtiin;) Lisaksi esikoisemme on oikea tietokonefriikki ja hanen kanssa ollaan usein napit vastakkain siita, kuka tietokoneella saa olla. Voimakastahtoinen 7 -vuotias!