Hyvää Joulua kaikille!

Itsenäisyyspäivän puuhia ja vähän muutakin...

Päivä on alkanut kotia järjestellen; imuroiden, pyykkiä pesten... Arkena en jaksa paljon siivota ja se jää useimmiten viikonlopulle ja tässä tapauksessa pyhäpäiväksi. En ole kovin hyvä perinteiden vaalija ja itsenäisyyden juhlinta ei meillä juurikaan näy. Siskolleni mennään iltaa viettämään ja varmaan tulee linnan juhlia ainakin vähän seurattua. Mieheni itse asiassa on jo siellä maalailemassa, ovat nimittäin muuttaneet uuteen, ihanaan kotiin ja pientä pintaremonttia tekevät.

Aloitin pienen pohdinnan jälkeen päiväkodissa erityisavustajana siis ihan kaupungin leivissä. 3 päivää ärrällä riitti taas muistamaan, miksi sieltä alunperin pois halusin... Huonot työajat varsinkin pienten lasten äidille, kova kiire kokoajan, taukoja ei juuri ollenkaan. Hyvä jos vessaan ehtii. Varsinkin näin pimeänä talviaikaan iltaisin on turvaton olo, kun yksin kioskissa joutuu olemaan ja vahtaamaan kaljavarkaita ym.
Toistaiseksi olen viihtynyt päiväkodissa hyvin. Työkaverit ovat kivoja ja tunnelma ajoittain varsin leppoisa.

Pojan ensimmäinen lukuvuosi lähenee loppuaan. Enää 2 viikkoa jäljellä. Lukemaan on oppinut ja koulussa on kivaa kuulemma yleensä. Tällä viikolla läksyt on tuottaneet harmaita hiuksia meille vanhemmille:( Läksyjä ei ole kovin paljon, mutta Poika on jotenkin ollut tosi väsynyt koko viikon ja läksyjen teko iltapäiväkerhon jälkeen on tuntunut ylivoimaisen vaikealta ja välillä itkun kanssa ne on tehty loppuun. Kehoitinkin tekemään vaikka osan läksyistä ip-kerhossa, niin voidaan ne kotona vain tarkastaa.
Koulussa on tullut opittua myös muita vähemmän mukavia sanoja tai "loruja"(esim. ukko Nooa -laulun eri versioita), joiden merkitystä sitten kysellään harva se päivä. Ei minun kouluaikoinani ainakaan muistaakseni ekaluokkalaisen sanavarastoon kuulunut esim. homo tai s*ksi, puhumattakaan lukuisista kirosanoista, joita kokeillaan kotona:( Näitä sanoja ei kyllä Turkissa kuulisi pienten koululaisten suusta.

Mutta pitemmittä puheitta hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja myös mukavaa maanantaina alkavaa Kurban Bayramia, sillä tuskin ehdin päivittämään blogia ennen sitä.

Pitkästä aikaa

Miksi aika ei enää tunnu riittävän mihinkään?
Blogin kirjoittelu on jäänyt ja netissä en muutenkaan ole ehtinyt "roikkumaan". 8-16 arki tuntuu vievän kaiken energiani ja voimani! Siis haavailemani "normaali" päivätyö ei tunnu oikein sopivan minulle tai vaatii totuttelua enemmän. Olen siis kuukauden ajan ollut töissä päiväkodissa sijaisuuksia tekemässä. Tällä hetkellä olen erityisavustajana erityislapselle ja lapsi on todella haastava. Hän potkii, lyö, puree, huitoo, kiroilee...hermot on tiukalla harva se päivä. Työsuhteeni jatkuu vielä 2 viikkoa ellei sijaistamani ihminen jatka sairaslomalla. Minut haluaisivat kovasti jatkamaan hänen tilallaan ja aluksi ajattelinkin sen olevan hyvä juttu; mukava päivätyö, leppoisassa ilmapiirissä, kivojen työkavereiden kera ja inhimilliset tauot ym... Mutta jokin mättää...? Ärrältä olen pitänyt taukoa nyt reilun kuukauden ja täytyy myöntää että joskus kaipaan sinne!!! Ehkäpä en sovikaan hoitoalalle ja hektinen, tauoton (!) kioskityö sopii minulle, en tiedä. Mutta katson ja pohdiskelen tässä tämän 2 viikkoa ja päätän sitten, mitä teen.

Lapset on sairastellut jo toista viikkoa ja pojalle tuli sitten taas angiina ja sai penisiliinikuurin. Inhoaa litkua ja tabletteja ei osaa/halua niellä, mutta pakkohan se lääke on jotenkin ottaa eli siis litkuna ja sen ottamiseen menee iltaisin ainakin puoli tuntia. Aamulla sujuu nopeammin, kun pelkää myöhästyvänsä koulusta;)

Turkin kanavat saatiin vihdoin ja viimein laitettua ja ai mikä ihanuus, kun saa katsoa lempisarjoja telkkarista. Mainosten määrä vaan ärsyttää ja yksi sarja saattaa kestää jopa 3 tuntia, mikä on kyllä jo aivan liikaa. Puuhailen sitten 15 minuutin mainoskatkoilla jotain muuta. Aikaisemmin ei näin pitkiä mainoskatkoja ollut ainakaan Euroopan lähetyksissä. Nyt ne ovat menneet älyttömyyksiin:( Harmikseni en ole saanut ATV:tä ja Show TV:tä näkyviin, mutta parempi näin kuin ei mitään. Deeltä ja Stariltakin tulee hyviä sarjoja ja olenpa jäänyt koukkuun muutamaan uuteenkin sarjaan. Esim. eilen tuli Starilta Son bahar, joka vaikuttaa ihan kivalta. Tänään on luvassa Bin bir gece (jos vaan jaksan katsoa, kun tulee aika myöhään) ja huomenna Yaprak dökümü! Lapset ovat seurailleet ahkerasti Yumurcak TV:tä ja muutamaa muuta lasten kanavaa.

Arki alkaa rullata

Kiirettä on pitänyt viime aikoina ja en ole päässyt päivittelemmän blogia. Nyt kuitenkin elämä asettuu pikkuhiljaa uomiinsa ja arki alkaa rullata.

Saatiin siis vihdoinkin asunto, ei kaupungilta, mutta yksityiseltä vuokranantajafirmalta. Pääsimme jo muuttamaankin viime viikonloppuna! Kotia rakennetaan vielä pikkuhiljaa. Turkkiin muutettaessa annoimme/myimme suurimman osan huonekaluista ja muista kodintarvikkeista. Lamppuja, astioita ja jotain pienkeittiökoneita + astianpesukone puuttuu. Aika paljon olen käytettyä hankkinut ja sukulaisten kautta saanut, kiitos siitä!
Tietokonehan piti kuitenkin heti hankkia ja nyt tuliterällä läppärillä näpyttelen:) saa sitten ainakin tämän kakkoskoneeksi Turkkiin tulevaisuudessa...;)

Pojan kouluhan vaihtui nyt muuton takia. Maanataina aloitti uudessa koulussa ja alussa tietenkin jännitettiin ja protestoitiin hieman, että uuteen kouluunhan en mene. Iltapäivällä hakiessani oli kuitenkin iloinen poika vastassa ja kavereitakin oli heti saanut! Onneksi on sosiaalinen poika, niin ei tarvitse olla huolissaan kaverpulasta. Koulunvaihtomurheet siis haihtuivat tuhkatuuleen! Ja mikä on hyvä juttu; uudessa koulussa on turkin kielen opetusta kerran viikossa!

Tytön päiväkoti alkaa huomenna. Kyllä, saimme siis tarhapaikan huippunopeasti! Tänään ja eilen oltiin harjoittelemassa. Katsotaan miten huomenna käy. taitaa tulla itku...:( Sen verran on kiinni äidissä tällä hetkellä.

Pikkuisten mahat murisee nyt ja äiti lähtee ruuan laittoon, mars mars..

Ja tietenkin vielä Bayraminiz kutlu olsun! (Vaikka täällä Suomessa sen(Ramazanin päättymisen juhlan) juhlinta onkin jäänyt meillä aika minimaaliseksi:()

Viime aikojen kuulumisia...Onko niitä?

Mistähän sitä kirjoittaisi...? Jotenkin tuntuu, ettei mitään tapahdu.
Elikkäs,
Mies tuli pari viikkoa sitten. Hoitelee edelleen joitakin Turkin (rakennus) asioita puhelimitse. On stressaantunut ja valittaa rintakipua!! Passitan lääkärintarkastukseen mahdollisimman nopeasti!

Omaa asuntoa kaipaillaan ja soitan kaupungille harva se päivä. Ollaan kuulemma erittäin kiireellinen -jonossa. Tänään huomasin kaksi vapautuvaa asuntoa kuun vaihteessa ja Heti pirautin toiveeni saada jompi kumpi näistä. Toivottavasti tärppää! Äidille ISO kiitos, kun on jaksanut meitä majoittaa ja hoivata!

Olen aloittanut entisessä työpaikassani R-kioskilla. Teen aluksi muutamaa päivää viikossa, ennen kuin tilanteemme normalisoituu. Lisäksi vuorotyö ei kauheasti kiinnosta. Soittelivat kyllä eilen ja tarjosivat heti vakipaikkaa samaan ärrään missä olin, kun lähdettiin Turkkiin... Sanoin miettiväni muutaman päivän. Sain myös keikkatyötä pääkaupunkiseudun päiväkoteihin Seuresta. Se olisi ainakin päivätyötä, mutta jaksanko lasten parissa, kun kotona on kaksi omaa huliviliä? Kokeilen ainakin muutaman keikan ja sitten tiedän paremmin.

Ilma on syksyinen ja viileä. Äsken paistoi aurinko, mutta kylmä oli aamulla (4 astetta), kun Poika kouluun lähti. Nyt taas pilvessä:( Kaipaan lämpöä, Turkin lämpöä!

Vihdoinkin!

Iloinen jälleennäkeminen koittaa huomenna, kun Mieheni saapuu:)
Lipun ostin Turkish airlinesilta ja kerrankin löytyi yhdensuuntainen lippu huomattavasti halvemmalla kuin meno-paluu. Lippu maksoi 630 YTL eli n. 350 e Izmir-Helsinki. Ei mielestäni paha hinta. Tosin pari päivää aikaisemmin, jos olisin ostanut, olisi saanut vielä 50 e halvemmalla, mutta hyvä näin! Lapset eivät malta odottaa...

Pojan lähetin tänään ekan kerran kouluun yksin! Tyttö ei herännyt aamulla millään ja nukkuu edelleenkin(klo. 9). Illalla ei saanut unta ja nousi pari kertaa katsomaan, mitä touhuan. Lisäksi mulla oli outoa vatsakipua aamulla (nyt jo parempi). Hieman vastahakoisesti aluksi lähti, mutta reipastui kuitenkin, kun mamma lähti vielä vähän matkaa saattamaan. Koulumatka on turvallinen. Autotietä ei tarvitse ylittää ja matkaa on vajaa kilometri. Olen turvallisin mielin!

Mutta nyt neitokainen heräsi ja me mennään aamupalalle!

Matkakuumetta!

Muutaman päivien ajan olen heti noustuani selannut Hesarin matkailuilmoitukset. Marmaris houkuttaa 249 e /viikko. Hakisin Miehen samalla kotiin;) Ja viikon voitaisiin hotellilomaa viettää lämmössä! Tytön ottaisin mukaan ja Poika jäisi koulunpenkille. Eilen sitä pojalle ehdottelin, mutta ei oikein tykännyt ajatuksesta, että joutuisi jäämään Suomeen, kun me muut kirmaamme rannalla/altaalla. Lähtö olisi HUOMENNA... Taitaa olla toiveajattelua.

Ehkä sitten syksyn pimeimpään aikaan olisi kiva lähteä jonnekin lämpöön, jos ei Turkkiin, niin ehkä Tunisiaan tai Egyptiin...