torstai 11. syyskuuta 2008

Viime aikojen kuulumisia...Onko niitä?

Mistähän sitä kirjoittaisi...? Jotenkin tuntuu, ettei mitään tapahdu.
Elikkäs,
Mies tuli pari viikkoa sitten. Hoitelee edelleen joitakin Turkin (rakennus) asioita puhelimitse. On stressaantunut ja valittaa rintakipua!! Passitan lääkärintarkastukseen mahdollisimman nopeasti!

Omaa asuntoa kaipaillaan ja soitan kaupungille harva se päivä. Ollaan kuulemma erittäin kiireellinen -jonossa. Tänään huomasin kaksi vapautuvaa asuntoa kuun vaihteessa ja Heti pirautin toiveeni saada jompi kumpi näistä. Toivottavasti tärppää! Äidille ISO kiitos, kun on jaksanut meitä majoittaa ja hoivata!

Olen aloittanut entisessä työpaikassani R-kioskilla. Teen aluksi muutamaa päivää viikossa, ennen kuin tilanteemme normalisoituu. Lisäksi vuorotyö ei kauheasti kiinnosta. Soittelivat kyllä eilen ja tarjosivat heti vakipaikkaa samaan ärrään missä olin, kun lähdettiin Turkkiin... Sanoin miettiväni muutaman päivän. Sain myös keikkatyötä pääkaupunkiseudun päiväkoteihin Seuresta. Se olisi ainakin päivätyötä, mutta jaksanko lasten parissa, kun kotona on kaksi omaa huliviliä? Kokeilen ainakin muutaman keikan ja sitten tiedän paremmin.

Ilma on syksyinen ja viileä. Äsken paistoi aurinko, mutta kylmä oli aamulla (4 astetta), kun Poika kouluun lähti. Nyt taas pilvessä:( Kaipaan lämpöä, Turkin lämpöä!

4 kommenttia:

finkinja kirjoitti...

Hikiset terkut etelästä:) Lähetän sulle sinne näitä meidän helteitä, jos vaikka olo helpottais:)
Kiva, että sulla on töitä ja toivottavasti saatte pian oman asunnon. Mutta pääasia että olette yhdessä, eikö niin? Raskasta on olla toisten nurkissa vaikka olisivatkin omat vanhemmat, tiedän kokemuksesta.

ii kirjoitti...

Varmasti tosi stressaavaa olla perheen kanssa asunnottomana. Mä olin joskus itsekseni asunnottomana puoli vuotta (Turkista paluun jälkeen, kuinka osuvaa!), oli todella ankeaa. Vaikka sitä saikin oleilla ystävillään kuin kotonaan niin kyllä sitä tunsi itsensä melkoiseksi riesaksi silloin tällöin. Yksinäisen ihmisen on myös turha kuvitella saavansa kaupungilta minkään näköistä asuntoa, vaikka niitä vapautuisikin... *katkeraa tilitystä* Huvittavinta oli se, että olin samaan aikaan muutaman kuukauden työttömänä ja asunnon löydyttyä minun piti käydä erillisessä sossussa anomassa vuokratakuurahoja. Paikka oli luokiteltu nimellä "alkoholistit ja asunnottomat". Yritin sitten näyttää tosi skarpilta siellä odotushuoneessa, että tajuaisivat, kumpaan ryhmään kuuluin XD

Onnea asunnonhakuun!

Leyla kirjoitti...

Kiitos Finkinja ja ii!

Ii, puoli vuotta asunnottomana! Se on tosi pitkä aika muiden nurkissa!
Toivottavasti meitä onnistaa pian!
Poikakin on "huolissaan" meidän tilanteesta ja oli tänään terveystarkastuksessa sanonut terkkarille, että meillä ei ole asuntoa ja että pian muutetaan:(

ebrufin kirjoitti...

Ja mina kun kaipaan sita Suomen viileytta ja raikkautta;)

Tsemppia kaikkiin asioihin- ja halitus..