Pitkästä aikaa

Miksi aika ei enää tunnu riittävän mihinkään?
Blogin kirjoittelu on jäänyt ja netissä en muutenkaan ole ehtinyt "roikkumaan". 8-16 arki tuntuu vievän kaiken energiani ja voimani! Siis haavailemani "normaali" päivätyö ei tunnu oikein sopivan minulle tai vaatii totuttelua enemmän. Olen siis kuukauden ajan ollut töissä päiväkodissa sijaisuuksia tekemässä. Tällä hetkellä olen erityisavustajana erityislapselle ja lapsi on todella haastava. Hän potkii, lyö, puree, huitoo, kiroilee...hermot on tiukalla harva se päivä. Työsuhteeni jatkuu vielä 2 viikkoa ellei sijaistamani ihminen jatka sairaslomalla. Minut haluaisivat kovasti jatkamaan hänen tilallaan ja aluksi ajattelinkin sen olevan hyvä juttu; mukava päivätyö, leppoisassa ilmapiirissä, kivojen työkavereiden kera ja inhimilliset tauot ym... Mutta jokin mättää...? Ärrältä olen pitänyt taukoa nyt reilun kuukauden ja täytyy myöntää että joskus kaipaan sinne!!! Ehkäpä en sovikaan hoitoalalle ja hektinen, tauoton (!) kioskityö sopii minulle, en tiedä. Mutta katson ja pohdiskelen tässä tämän 2 viikkoa ja päätän sitten, mitä teen.

Lapset on sairastellut jo toista viikkoa ja pojalle tuli sitten taas angiina ja sai penisiliinikuurin. Inhoaa litkua ja tabletteja ei osaa/halua niellä, mutta pakkohan se lääke on jotenkin ottaa eli siis litkuna ja sen ottamiseen menee iltaisin ainakin puoli tuntia. Aamulla sujuu nopeammin, kun pelkää myöhästyvänsä koulusta;)

Turkin kanavat saatiin vihdoin ja viimein laitettua ja ai mikä ihanuus, kun saa katsoa lempisarjoja telkkarista. Mainosten määrä vaan ärsyttää ja yksi sarja saattaa kestää jopa 3 tuntia, mikä on kyllä jo aivan liikaa. Puuhailen sitten 15 minuutin mainoskatkoilla jotain muuta. Aikaisemmin ei näin pitkiä mainoskatkoja ollut ainakaan Euroopan lähetyksissä. Nyt ne ovat menneet älyttömyyksiin:( Harmikseni en ole saanut ATV:tä ja Show TV:tä näkyviin, mutta parempi näin kuin ei mitään. Deeltä ja Stariltakin tulee hyviä sarjoja ja olenpa jäänyt koukkuun muutamaan uuteenkin sarjaan. Esim. eilen tuli Starilta Son bahar, joka vaikuttaa ihan kivalta. Tänään on luvassa Bin bir gece (jos vaan jaksan katsoa, kun tulee aika myöhään) ja huomenna Yaprak dökümü! Lapset ovat seurailleet ahkerasti Yumurcak TV:tä ja muutamaa muuta lasten kanavaa.

Arki alkaa rullata

Kiirettä on pitänyt viime aikoina ja en ole päässyt päivittelemmän blogia. Nyt kuitenkin elämä asettuu pikkuhiljaa uomiinsa ja arki alkaa rullata.

Saatiin siis vihdoinkin asunto, ei kaupungilta, mutta yksityiseltä vuokranantajafirmalta. Pääsimme jo muuttamaankin viime viikonloppuna! Kotia rakennetaan vielä pikkuhiljaa. Turkkiin muutettaessa annoimme/myimme suurimman osan huonekaluista ja muista kodintarvikkeista. Lamppuja, astioita ja jotain pienkeittiökoneita + astianpesukone puuttuu. Aika paljon olen käytettyä hankkinut ja sukulaisten kautta saanut, kiitos siitä!
Tietokonehan piti kuitenkin heti hankkia ja nyt tuliterällä läppärillä näpyttelen:) saa sitten ainakin tämän kakkoskoneeksi Turkkiin tulevaisuudessa...;)

Pojan kouluhan vaihtui nyt muuton takia. Maanataina aloitti uudessa koulussa ja alussa tietenkin jännitettiin ja protestoitiin hieman, että uuteen kouluunhan en mene. Iltapäivällä hakiessani oli kuitenkin iloinen poika vastassa ja kavereitakin oli heti saanut! Onneksi on sosiaalinen poika, niin ei tarvitse olla huolissaan kaverpulasta. Koulunvaihtomurheet siis haihtuivat tuhkatuuleen! Ja mikä on hyvä juttu; uudessa koulussa on turkin kielen opetusta kerran viikossa!

Tytön päiväkoti alkaa huomenna. Kyllä, saimme siis tarhapaikan huippunopeasti! Tänään ja eilen oltiin harjoittelemassa. Katsotaan miten huomenna käy. taitaa tulla itku...:( Sen verran on kiinni äidissä tällä hetkellä.

Pikkuisten mahat murisee nyt ja äiti lähtee ruuan laittoon, mars mars..

Ja tietenkin vielä Bayraminiz kutlu olsun! (Vaikka täällä Suomessa sen(Ramazanin päättymisen juhlan) juhlinta onkin jäänyt meillä aika minimaaliseksi:()

Viime aikojen kuulumisia...Onko niitä?

Mistähän sitä kirjoittaisi...? Jotenkin tuntuu, ettei mitään tapahdu.
Elikkäs,
Mies tuli pari viikkoa sitten. Hoitelee edelleen joitakin Turkin (rakennus) asioita puhelimitse. On stressaantunut ja valittaa rintakipua!! Passitan lääkärintarkastukseen mahdollisimman nopeasti!

Omaa asuntoa kaipaillaan ja soitan kaupungille harva se päivä. Ollaan kuulemma erittäin kiireellinen -jonossa. Tänään huomasin kaksi vapautuvaa asuntoa kuun vaihteessa ja Heti pirautin toiveeni saada jompi kumpi näistä. Toivottavasti tärppää! Äidille ISO kiitos, kun on jaksanut meitä majoittaa ja hoivata!

Olen aloittanut entisessä työpaikassani R-kioskilla. Teen aluksi muutamaa päivää viikossa, ennen kuin tilanteemme normalisoituu. Lisäksi vuorotyö ei kauheasti kiinnosta. Soittelivat kyllä eilen ja tarjosivat heti vakipaikkaa samaan ärrään missä olin, kun lähdettiin Turkkiin... Sanoin miettiväni muutaman päivän. Sain myös keikkatyötä pääkaupunkiseudun päiväkoteihin Seuresta. Se olisi ainakin päivätyötä, mutta jaksanko lasten parissa, kun kotona on kaksi omaa huliviliä? Kokeilen ainakin muutaman keikan ja sitten tiedän paremmin.

Ilma on syksyinen ja viileä. Äsken paistoi aurinko, mutta kylmä oli aamulla (4 astetta), kun Poika kouluun lähti. Nyt taas pilvessä:( Kaipaan lämpöä, Turkin lämpöä!