keskiviikko 24. joulukuuta 2008

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivän puuhia ja vähän muutakin...

Päivä on alkanut kotia järjestellen; imuroiden, pyykkiä pesten... Arkena en jaksa paljon siivota ja se jää useimmiten viikonlopulle ja tässä tapauksessa pyhäpäiväksi. En ole kovin hyvä perinteiden vaalija ja itsenäisyyden juhlinta ei meillä juurikaan näy. Siskolleni mennään iltaa viettämään ja varmaan tulee linnan juhlia ainakin vähän seurattua. Mieheni itse asiassa on jo siellä maalailemassa, ovat nimittäin muuttaneet uuteen, ihanaan kotiin ja pientä pintaremonttia tekevät.

Aloitin pienen pohdinnan jälkeen päiväkodissa erityisavustajana siis ihan kaupungin leivissä. 3 päivää ärrällä riitti taas muistamaan, miksi sieltä alunperin pois halusin... Huonot työajat varsinkin pienten lasten äidille, kova kiire kokoajan, taukoja ei juuri ollenkaan. Hyvä jos vessaan ehtii. Varsinkin näin pimeänä talviaikaan iltaisin on turvaton olo, kun yksin kioskissa joutuu olemaan ja vahtaamaan kaljavarkaita ym.
Toistaiseksi olen viihtynyt päiväkodissa hyvin. Työkaverit ovat kivoja ja tunnelma ajoittain varsin leppoisa.

Pojan ensimmäinen lukuvuosi lähenee loppuaan. Enää 2 viikkoa jäljellä. Lukemaan on oppinut ja koulussa on kivaa kuulemma yleensä. Tällä viikolla läksyt on tuottaneet harmaita hiuksia meille vanhemmille:( Läksyjä ei ole kovin paljon, mutta Poika on jotenkin ollut tosi väsynyt koko viikon ja läksyjen teko iltapäiväkerhon jälkeen on tuntunut ylivoimaisen vaikealta ja välillä itkun kanssa ne on tehty loppuun. Kehoitinkin tekemään vaikka osan läksyistä ip-kerhossa, niin voidaan ne kotona vain tarkastaa.
Koulussa on tullut opittua myös muita vähemmän mukavia sanoja tai "loruja"(esim. ukko Nooa -laulun eri versioita), joiden merkitystä sitten kysellään harva se päivä. Ei minun kouluaikoinani ainakaan muistaakseni ekaluokkalaisen sanavarastoon kuulunut esim. homo tai s*ksi, puhumattakaan lukuisista kirosanoista, joita kokeillaan kotona:( Näitä sanoja ei kyllä Turkissa kuulisi pienten koululaisten suusta.

Mutta pitemmittä puheitta hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja myös mukavaa maanantaina alkavaa Kurban Bayramia, sillä tuskin ehdin päivittämään blogia ennen sitä.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Pitkästä aikaa

Miksi aika ei enää tunnu riittävän mihinkään?
Blogin kirjoittelu on jäänyt ja netissä en muutenkaan ole ehtinyt "roikkumaan". 8-16 arki tuntuu vievän kaiken energiani ja voimani! Siis haavailemani "normaali" päivätyö ei tunnu oikein sopivan minulle tai vaatii totuttelua enemmän. Olen siis kuukauden ajan ollut töissä päiväkodissa sijaisuuksia tekemässä. Tällä hetkellä olen erityisavustajana erityislapselle ja lapsi on todella haastava. Hän potkii, lyö, puree, huitoo, kiroilee...hermot on tiukalla harva se päivä. Työsuhteeni jatkuu vielä 2 viikkoa ellei sijaistamani ihminen jatka sairaslomalla. Minut haluaisivat kovasti jatkamaan hänen tilallaan ja aluksi ajattelinkin sen olevan hyvä juttu; mukava päivätyö, leppoisassa ilmapiirissä, kivojen työkavereiden kera ja inhimilliset tauot ym... Mutta jokin mättää...? Ärrältä olen pitänyt taukoa nyt reilun kuukauden ja täytyy myöntää että joskus kaipaan sinne!!! Ehkäpä en sovikaan hoitoalalle ja hektinen, tauoton (!) kioskityö sopii minulle, en tiedä. Mutta katson ja pohdiskelen tässä tämän 2 viikkoa ja päätän sitten, mitä teen.

Lapset on sairastellut jo toista viikkoa ja pojalle tuli sitten taas angiina ja sai penisiliinikuurin. Inhoaa litkua ja tabletteja ei osaa/halua niellä, mutta pakkohan se lääke on jotenkin ottaa eli siis litkuna ja sen ottamiseen menee iltaisin ainakin puoli tuntia. Aamulla sujuu nopeammin, kun pelkää myöhästyvänsä koulusta;)

Turkin kanavat saatiin vihdoin ja viimein laitettua ja ai mikä ihanuus, kun saa katsoa lempisarjoja telkkarista. Mainosten määrä vaan ärsyttää ja yksi sarja saattaa kestää jopa 3 tuntia, mikä on kyllä jo aivan liikaa. Puuhailen sitten 15 minuutin mainoskatkoilla jotain muuta. Aikaisemmin ei näin pitkiä mainoskatkoja ollut ainakaan Euroopan lähetyksissä. Nyt ne ovat menneet älyttömyyksiin:( Harmikseni en ole saanut ATV:tä ja Show TV:tä näkyviin, mutta parempi näin kuin ei mitään. Deeltä ja Stariltakin tulee hyviä sarjoja ja olenpa jäänyt koukkuun muutamaan uuteenkin sarjaan. Esim. eilen tuli Starilta Son bahar, joka vaikuttaa ihan kivalta. Tänään on luvassa Bin bir gece (jos vaan jaksan katsoa, kun tulee aika myöhään) ja huomenna Yaprak dökümü! Lapset ovat seurailleet ahkerasti Yumurcak TV:tä ja muutamaa muuta lasten kanavaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Arki alkaa rullata

Kiirettä on pitänyt viime aikoina ja en ole päässyt päivittelemmän blogia. Nyt kuitenkin elämä asettuu pikkuhiljaa uomiinsa ja arki alkaa rullata.

Saatiin siis vihdoinkin asunto, ei kaupungilta, mutta yksityiseltä vuokranantajafirmalta. Pääsimme jo muuttamaankin viime viikonloppuna! Kotia rakennetaan vielä pikkuhiljaa. Turkkiin muutettaessa annoimme/myimme suurimman osan huonekaluista ja muista kodintarvikkeista. Lamppuja, astioita ja jotain pienkeittiökoneita + astianpesukone puuttuu. Aika paljon olen käytettyä hankkinut ja sukulaisten kautta saanut, kiitos siitä!
Tietokonehan piti kuitenkin heti hankkia ja nyt tuliterällä läppärillä näpyttelen:) saa sitten ainakin tämän kakkoskoneeksi Turkkiin tulevaisuudessa...;)

Pojan kouluhan vaihtui nyt muuton takia. Maanataina aloitti uudessa koulussa ja alussa tietenkin jännitettiin ja protestoitiin hieman, että uuteen kouluunhan en mene. Iltapäivällä hakiessani oli kuitenkin iloinen poika vastassa ja kavereitakin oli heti saanut! Onneksi on sosiaalinen poika, niin ei tarvitse olla huolissaan kaverpulasta. Koulunvaihtomurheet siis haihtuivat tuhkatuuleen! Ja mikä on hyvä juttu; uudessa koulussa on turkin kielen opetusta kerran viikossa!

Tytön päiväkoti alkaa huomenna. Kyllä, saimme siis tarhapaikan huippunopeasti! Tänään ja eilen oltiin harjoittelemassa. Katsotaan miten huomenna käy. taitaa tulla itku...:( Sen verran on kiinni äidissä tällä hetkellä.

Pikkuisten mahat murisee nyt ja äiti lähtee ruuan laittoon, mars mars..

Ja tietenkin vielä Bayraminiz kutlu olsun! (Vaikka täällä Suomessa sen(Ramazanin päättymisen juhlan) juhlinta onkin jäänyt meillä aika minimaaliseksi:()

torstai 11. syyskuuta 2008

Viime aikojen kuulumisia...Onko niitä?

Mistähän sitä kirjoittaisi...? Jotenkin tuntuu, ettei mitään tapahdu.
Elikkäs,
Mies tuli pari viikkoa sitten. Hoitelee edelleen joitakin Turkin (rakennus) asioita puhelimitse. On stressaantunut ja valittaa rintakipua!! Passitan lääkärintarkastukseen mahdollisimman nopeasti!

Omaa asuntoa kaipaillaan ja soitan kaupungille harva se päivä. Ollaan kuulemma erittäin kiireellinen -jonossa. Tänään huomasin kaksi vapautuvaa asuntoa kuun vaihteessa ja Heti pirautin toiveeni saada jompi kumpi näistä. Toivottavasti tärppää! Äidille ISO kiitos, kun on jaksanut meitä majoittaa ja hoivata!

Olen aloittanut entisessä työpaikassani R-kioskilla. Teen aluksi muutamaa päivää viikossa, ennen kuin tilanteemme normalisoituu. Lisäksi vuorotyö ei kauheasti kiinnosta. Soittelivat kyllä eilen ja tarjosivat heti vakipaikkaa samaan ärrään missä olin, kun lähdettiin Turkkiin... Sanoin miettiväni muutaman päivän. Sain myös keikkatyötä pääkaupunkiseudun päiväkoteihin Seuresta. Se olisi ainakin päivätyötä, mutta jaksanko lasten parissa, kun kotona on kaksi omaa huliviliä? Kokeilen ainakin muutaman keikan ja sitten tiedän paremmin.

Ilma on syksyinen ja viileä. Äsken paistoi aurinko, mutta kylmä oli aamulla (4 astetta), kun Poika kouluun lähti. Nyt taas pilvessä:( Kaipaan lämpöä, Turkin lämpöä!

tiistai 26. elokuuta 2008

Vihdoinkin!

Iloinen jälleennäkeminen koittaa huomenna, kun Mieheni saapuu:)
Lipun ostin Turkish airlinesilta ja kerrankin löytyi yhdensuuntainen lippu huomattavasti halvemmalla kuin meno-paluu. Lippu maksoi 630 YTL eli n. 350 e Izmir-Helsinki. Ei mielestäni paha hinta. Tosin pari päivää aikaisemmin, jos olisin ostanut, olisi saanut vielä 50 e halvemmalla, mutta hyvä näin! Lapset eivät malta odottaa...

Pojan lähetin tänään ekan kerran kouluun yksin! Tyttö ei herännyt aamulla millään ja nukkuu edelleenkin(klo. 9). Illalla ei saanut unta ja nousi pari kertaa katsomaan, mitä touhuan. Lisäksi mulla oli outoa vatsakipua aamulla (nyt jo parempi). Hieman vastahakoisesti aluksi lähti, mutta reipastui kuitenkin, kun mamma lähti vielä vähän matkaa saattamaan. Koulumatka on turvallinen. Autotietä ei tarvitse ylittää ja matkaa on vajaa kilometri. Olen turvallisin mielin!

Mutta nyt neitokainen heräsi ja me mennään aamupalalle!

perjantai 22. elokuuta 2008

Matkakuumetta!


Muutaman päivien ajan olen heti noustuani selannut Hesarin matkailuilmoitukset. Marmaris houkuttaa 249 e /viikko. Hakisin Miehen samalla kotiin;) Ja viikon voitaisiin hotellilomaa viettää lämmössä! Tytön ottaisin mukaan ja Poika jäisi koulunpenkille. Eilen sitä pojalle ehdottelin, mutta ei oikein tykännyt ajatuksesta, että joutuisi jäämään Suomeen, kun me muut kirmaamme rannalla/altaalla. Lähtö olisi HUOMENNA... Taitaa olla toiveajattelua.

Ehkä sitten syksyn pimeimpään aikaan olisi kiva lähteä jonnekin lämpöön, jos ei Turkkiin, niin ehkä Tunisiaan tai Egyptiin...

tiistai 19. elokuuta 2008

Arkitohinaa

Koulujen alettua arkirytmimme on muuttunut täysin. Klo 7 herätys ja lapset nukkumaan viimeistään klo 21. En muista, milloin meillä lapset olisivat heränneet ennen puolta yhdeksää ja kesäisin nukkuivat usein kymmeneen asti. Turkissa varsinkin, kun päivällä on kuuma, niin lapsetkin mielellään leikkivät iltaisin ulkona. Usein nukkumaanmeno venyi siellä yhteentoista, jopa keskiyölle. Tämä nykyinen rytmi on paljon parempi, sillä nyt meille vanhemmille jää hiukan omaa aikaa ennen omaa nukkumaanmenoa. Tosin Turkissa istuskeltiin pitkälle yöhön terassilla lasten nukkumaanmenon jälkeenkin, kuuma kun oli ja hipsimme nukkumaan vasta 1-2 aikoihin ja joskus myöhempäänkin;) Iltaisin Poika sanoo vielä joskus yöpukua vaihtaessaan, miksi pitää mennä nukkumaan, kun ei vielä ole edes pimeetä? Turkissahan aurinko laskee kesäisin aikaisemmin ja pimeys tulee vauhdilla.

Kännykkäkeskustelua Pojan kanssa...

Kysyin tänään Pojalta, että koska alat kulkea koulumatkat yksin. Johon hän sitten tomerasti vastasi; sitten kun mulla on kännykkä ja omat avaimet! Olen ollut periaatteesta kännykkää vastaan ekaluokkalaisilla varsinkin, kun olen nyt vielä kotona. Olemmehan mekin lapsina ja nuorina selvinneet ilman kännykkää ja hyvin selvittiinkin! Hesarissa oli aiheesta kirjoitus toissapäivänä. Nykyään lähes kaikilla ekaluokkalaisilla on kännykät!

kysyin sitten, että miksi tarvitset kännykän? No siksi, jos tulee jokin hätä ja voin sitten soittaa sulle! Hyvä perustelu! ehkä se kännykkä sittenkin hankitaan... sitten viimeistään, kun töihin menen ja jos yksin joutuu kulkemaan pikkuiseni!

Vaatekeskustelua Tytön kanssa...

Tytön ( 3 v.) kanssa on aamulla kiireessä usein "riitaa" siitä, mitä päälle pannaan.

-Haluan kesämekon!

-Ei onnistu, on kylmä.

-No kaplit sitten!

-Eipä nekään käy, kulta.

-Laitetaan sitten winx-paita ja falkut!

- No hyvä on, mutta takki päälle sitten.

- Eikä...

-Kyllä

-No okei!

Mitenkähän myöhemmin, kun jo 3 -vuotiaana on näin tarkka pukeutumisestaan;)

lauantai 16. elokuuta 2008

Masentaa...

Ilma on sateinen ja kylmä.
Kyyhötän vain kotona.
Sosiaalinen elämäni on nollassa.
Rakasta Miestäni on ikävä:(
Arki tökkii jo nyt, 10 päivän Suomessa olon jälkeen.

Jos olisimme Turkissa...

Aurinko paistaisi ja lämpöä riittäisi.
Olisimme todennäköisesti uimassa.
Keskustelisin henkeviä ystävieni kanssa.
Rakas Mieheni olisi vierelläni.
Arjessa olisi mukavia vaihteluita, enkä istuisi koneella tunti kaupalla niin kuin nyt...

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Milli Park - Kansallispuisto


Ansaitsee oman postauksensa, sillä kesän parhaat uintireissut tehdään sinne!

Oikealta nimeltään Dilek yarimadasi Milli Parki sijaitsee n. 23 km Kusadasista etelään päin. Sisäänpääsymaksu on 10 YTL(n. 6 e) henkilöautolta, mutta se kannattaa, sillä porttien sisäpuolella avautuu upeat maisemat ja monta ihanaa kirkasvetistä pikkupoukamaa ja lahtea. Kansallispuistoon pääsee myös pikkubusseilla (dolmus), jotka lähtevät Kusadasin keskustasta tai bussiasemalta.

4 rannoista on ns. palveltuja rantoja eli niiltä löytyy vessat, suihkut, pukukopit, aurinkotuoleja ja -varjoja ja mahdollisesti ravintola. 1 rannoista on hiekkaranta ja muut kivirantoja. Lisäksi on monta pientä poukamaa, jossa usein saa ihan oman rauhan. Isommatkin rannat ovat usein sesongin ulkopuolella varsin hiljaisia, mutta kun koulut loppuu ja varsinkin sunnuntaisin turkkilaiset tulevat piknikille joukoittain.


Yllä oleva kuva on otettu viime vuoden syyskuun lopulla ja niin kuin näette ranta on kokonaan omassa käytössämme ja tämä on yksi "päärannoista", mahtavaa!!
Usein saamme myös vierailijoita villisioista, jotka ovat tottuneet turistien antamaan ruokaan, vaikka villieläinten ruokkiminen onkin kiellettyä. Viime syksynä tulivat jopa varastelemaan hedelmiämme ja jouduimme ajamaan ne pois monta kertaa.

Milli parkin porttien sisäpuolella on myös kanjoni patikoinnin ystäville. Se on meiltä jäänyt toistaiseksi näkemättä, kun tyttö on vasta 3 v. Ehkäpä parin vuoden päästä.

Aivan sisäänpääsyporttien ulkopuolella on myös Zeus Magarasi eli Zeuksen luola, jossa Zeuksen on uskottu kylpevän aikoinaan. Luolassa on makeaa, kylmää vettä ja on kesäkuumallakin vilpoinen paikka, tosin ei kovinkaan suuri.

Milli Parkin rannoilla pääsee nauttimaan sekä Egeanmeren aalloista että aivan peilityynestä vedestä riippuen tietenkin ilmasta ja tuulesta. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, jos on menossa Kusadasiin tai lähiseudulle!





torstai 7. elokuuta 2008

Suomessa ollaan

Täällä sitä nyt ollaan äitykän hoivissa! Mieleni on sekava ja ikävöin jo nyt takaisin...:) Mutta mutta... pitää nyt aloittaa positiivinen suhtautuminen ja uudelleen pesän rakentaminen tänne.
Lapset vaikuttavat tyytyväisiltä ja ruokakin maistuu:). Tytön kanssa oli viime kuukausina vaikeuksia syömisen kanssa Turkissa johtuen ilmeisesti kuumuudesta, silla tykkäävät kyllä turkkilaisesta ruuasta ja teenhän minä suomalaistakin ruokaa.

Koulu alkaa ensi tiistaina. Se on ekaluokkalaiselle jännä päivä! Huomenna käydään tutustumisreissulla.
Asuntoa pitäisi ruveta etsimään lähiseudulta, sillä en mielelläni haluaisi Pojan joutuvan vaihtaa koulua heti kättelyssä ja ei me äidin hoivissa ikuisuutta voida asua.
Tytölle pitäisi myös tarhapaikkaa hakea, mutta en tiedä, onko siinä järkeä ennen asunnon löytymistä?!
niin ja mun työasiat pitäisi hoitaa kuntoon...huoh.
Asioita riittää hoidettavaksi pitkäksikin aikaa. Turkissa oli niin helppoa, kun nämä asiat oli Miehen hoidossa, täällä vastuu on mulla.

Blogin nimen vaihdoin ihan syystä, sillä emme enää ole Turkissa, mutta kaipaus sinne on kova!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Kiiretta pitaa!

Pakkailua, pakkailua! Sita olen nyt muutamana paivana tehnyt. Huomenna muutamme pois ja vuokralaiset sisaan.
Minne menemme on viela epaselvaa:(
Vaihtoehtoina Uusi talo, Kuşadası ja Suomi...
Mina kallistun toistaiseksi Kuşadasın puoleen, mutta saa nahda.

Blogi siis hiljenee toistaiseksi ennen kuin on edes kunnolla alkanutkaan. Sinne minne menemmekaan ei ole viela internet -yhteytta (paitsi Suomessa).
Olen iloinen siita, etta blogissani on kaynyt niinkin paljon lukijoita maailman ympari, vaikka vasta olen aloittanut! Kiitos siita:) Se kannustaa jatkamaan!

Hyvaa kesan jatkoa kaikille!

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Muutto edessa:(

Rakas kotimme
İhan siis taloudellisista syista annoimme ihanan, rakkaan kotimme vuokralle, silla Turkissa elamamme ei ole alkanut ihan ilman mutkia ja asiat eivat ole menneet suunnitelmiemme mukaan:(

Vuokralaisten pitaisi muuttaa jo ensi viikolla!!! Enka juurikaan ole pakannut mitaan! On niin paha mieli, etta en vaan saa itseani pakkaamaan. Emme tosin kauas muuta, puolisen kilometria pellolle pain, jossa uusi, myytavaksi tarkoitettu ja hieman viela keskenerainen talomme sijaitsee. Syy, miksi emme tata uutta taloa vuokralle antaneet on, kun emme sita kokonaan itse omista. Sen vuokralle antaminen ei kohentaisi taloudellista tilannettamme juurikaan.

No kaikkeen tottuu. Kun Uudessa kodissa saa piha-alueen lapsiystavallisemmaksi ja jos kaupunki viela vetaisi sinne kunnon tiet, niin siella asuminen voi olla jo ihan mukavaa... nyt varmaankin ensiksi asumme Kuşadasissa, etta talo saadaan asumiskuntoon... Koulujen alkaessa viimeistaan muuttaisimme uuteen.

Mies jopa valayttelee ajatuksia Suomeen takaisin muutosta -ei lopullisesti, mutta vuodeksi, jossa ei mielestani ole mitaan jarkea ja "tappelen" vastaan "kynsin ja hampain"... Pojan koulu alkaa ja asuinpaikka on valittava mielestani nyt. Ei voi joka vuosi vaihtaa asuinpaikkaa ja sitten ei ole juuria missaan! Toisaalta taas osoitteemme on viela Suomessa, molempien työpaikka valmiina ja Pojankin kaiken varalta kouluun ilmoitin, mutta silti on paljon asioita, minka takia ei ole jarkea vuodeksi lahtea takaisin, kun loppujen lopuksi tulemme asumaan Turkissa! Hieman sekavaako? Elama on...

torstai 17. heinäkuuta 2008

İhanan Viileata!

Eilen iltapaivalla kummastelin taivasta, jossa nakyi pilvia!

Heinakuun puolessa valissa on yleensa tuskaisen kuuma. Nyt vilpoinen, navakka tuuli sai meidat pihalle jo klo 17 aikaan. Lapset ajelivat pyörilla ja juoksentelivat pihalla. Mies maalasi uusia parvekkekaiteita ja mina seurailin lapsia ym.

İllan suussa ystavani tuli ja lahdimme lasten kanssa puistoon kavelylle ja leikkipaikkaan. Juorusimme pitkasta aikaa (emme ole nahneet muutamaan viikkoon) oikein kunnolla viime ajan tapahtumista, miehistamme (ovat todella saman luonteisia) ym. lasten pomppiessa pomppulassa ja laskiessa liukumaessa. Oli oikein rentouttavaa! Tuuli oli viilea ja ystavani paleli jopa hiukan! Jatskia ostaessamme myyja varoitti ettei lapset nyt vain tulisi kipeiksi (mehujaata halusivat), johon mina "alışkın onlar" ovat tottuneita, vastasin;)

Yöksi suljin lasten huoneen ikkunat ja puettiin jopa Tytölle kunnon yöpaita! Makkarista suljin toisen puolen ikkunan, kun yleensa on lapiveto ja silloinkaan tuulee tuskin grammaakaan! Nukuimme kerrankin makeasti hikoilematta ja jopa peittoa hamuilin paalle.

Tanaan jatkuu vilpoisuus ja taidankin kohta lahtea torille kiertelemaan, kun kerrankin ei ole kuuma:)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Sijaintimme

Kuvassa İzmirin kuuluisa "saat kulesi" eli kellotorni

İzmir on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki. Asukkaita on tienvarsitaulun mukaan n. 2,3 miljoonaa. İzmir sijaitsee lansi-Turkissa Egeanmeren rannikolla.
Nakyma Torbalista, lahipuistostamme

Me asumme Torbalissa, vilkkaassa pikkukaupungissa n. 45 km etelaan İzmirin keskustasta. Lentokentalle ajamme puolessa tunnissa ja Kuşadası'in n. 45 minuutissa. Lahella on siis niin İzmirin mahtavat ostosparatiisit kuin Kuşadasin vilkas lomakaupunki ja kivat uimarannat. İtse asiassa usein karkaammekin kuumuutta Kuşadasin loma-asuntoomme, jossa merituuli vilvoittaa mukavasti. Nakyma Kuşadasin kodistamme




tiistai 15. heinäkuuta 2008

Taustaa

Muutimme İzmiriin reilu 4 kuukautta sitten. Sopeutuminen ei ole ollut vaikeaa, silla olemme joka vuosi viettaneet pitkia lomia taalla. Kun olin aitiyslomalla, olimme taalla jopa 5,5 kuukautta Pojan ollessa vauva. Kun Tyttö syntyi, tulimme 3 kuukaudeksi. Pojalle oli syntynyt tanne jopa pieni kaveripiiri nailla lomillamme.
İtse taas olen asunut naimisiin mennessamme taalla lahes 2 vuotta. Puhun turkkia, minulla on ystavia ja sukulaisia ja olen aina tuntenut olevani kuin kotonani Turkissa.

Turkkiin muuttoa mietimme jo silloin, kun muutimme Turkista Suomeen(vuonna -98)! Suunnittelemamme 4 vuotta Suomessa venyi 10 vuodeksi erilaisista syista! Nyt Poika aloittaa koulun syksylla ja mietimme, etta nyt tai ei koskaan! Valitsimme Turkin!
Ai Miksikö?
-Viihdymme koko perhe mainiosti Turkissa
-Mieheni ei viihtynyt Suomessa
-Rakastan lampöa, aurinkoa, merta (olen vilukissa)
-Olemme sijoittaneet tanne tulevaisuutta varten
-Olemme onnellisempia Turkissa

İtse asiassa onnellisuus on se tarkein syy, koska se on mielestani elaman tarkeimpia asioita. Jos olemme onnellisempia Turkissa, miksi emme sitten elaisi siella! Eli taalla:)

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Eparöintia...

Mietin aikani, ennen kuin aloitin oman blogini. Talla hetkella uusia "Turkki" -blogeja on aika paljon ja mietinkin löytyykö niille kaikille lukijoita? Toisaalta taas kirjoittaminen ja blogaaminen voisi olla kiva harrastus ja "vuodatus" -paikka...
Lisaksi mietin, etta onko minulla tarpeeksi kirjoitettavaa ja osaanko kirjoittaa asioista tarpeeksi kiinnostavasti. Meidan perheen kirjoituslahjat omaa naet rakas siskoni paremmin.
(handan.vuodatus.net)

En tieda kuinka usein paasen/jaksan paivittaa blogiani, mutta haluan nyt kuitenkin "harrastella" aikani ja katsoa paasenkö vauhtiin;) Lisaksi esikoisemme on oikea tietokonefriikki ja hanen kanssa ollaan usein napit vastakkain siita, kuka tietokoneella saa olla. Voimakastahtoinen 7 -vuotias!